keskiviikkona, helmikuuta 22, 2017

Värien iloittelua virkatuissa mandaloissa

Virkatut mandalat
(Mandalas to Crochet)
Haafner Linssen
Moreeni 2017
Olen mieltynyt värikkäisiin mandaloihin ja ihastellut erilaisia mandaloita sekä käsityö- että värityskirjamaailmassa jo muutaman vuoden ajan. En tiedä, mikä niissä ympyröissä vetää ja luulen, että värien iloittelu on se, mikä vetää puoleensa. Myös upeat kuviot ja niiden haasteellinen toteutustapa viehättävät suuresti. Facebookin käsityöryhmissä moni on virkannut erilaisia mandaloita ja jopa suuritöisiä mandaloita mm. peittoja ja olen aina kuvitellut, etten itse pystyisi samaan. Viime vuonna ihastelin englanninkielisen virkkauskirjan upeita mandaloita mm. Instagramissa enkä osannut aavistaa silloin tai en uskaltanut toivoa, että tämä kirja tulisi suomeksi.  Nyt se tuli, kiitos Moreenille, joka lähetti kirjan arvosteltavaksi!

sisällysluettelo
Hollantilainen maailmanmatkaaja Haafner ensimmäisessä virkkauskirjassaan kehoittaa jopa kokenutta virkkaajaa lukemaan Ennen kuin aloitat -osion, jotta kokenut virkkaajakin tietäisi, miten tehdä täydellisen mandalan vaikka kertaamalla tuttuja asioita. Minusta on ihan hyvä kerrata näitä asioita jos vaikka jokin asia olisi unohtunut viimeisestä kerrasta. Kertausosio on onneksi lyhyt ennen kuin pääsee 30 seuraavaan mandalaan, jotka ovat todella upeita ja värikkäitä. Haafner saa insipiraatiota kaikkialta: kukista, luonnosta, kirjoista, taiteista, yllättävästä kadunkulmasta, vintage-tekstiileistä, kaakeleista, tekstuureista ja väreistä. Itsekin olen huomannut katselevani joka paikassa eri asioita sillä silmällä. Esim. näen upean seinämaalauksen väreineen ja tuumaan itsekseni, miltä tuo näyttäisi neulottuna tai virkattuna.

Mandalan virkkaamiseen ei tarvise aina olla lankaa vaan ihan muutakin vaikkapa t-paidasta kudetta (kirjassa lukee t-paitalanka). Mandala on yksi tapa, joka kannustaa käyttämään muita värejä kuin aina vaan niitä tuttuja suosikkivärejä, kun virkkaaja vaan uskaltaa kokeilla yhtä inhokkiväriä, joka saattaa sopia mandalaan tuttujen suosikkivärien kanssa.

Kirjan kaikissa ohjeissa virkkaaja voi itse päättää, aloittaako säädettävällä aloitusrenkaalla vai virkkaamalla ketjusilmukoita renkaaksi. Itse yleensä virkkaan ketjusilmukoita, jotka suljen renkaaksi. Olen kyllä kokeillut säädettävällä aloitusrenkaalla, johon en ole ihan mieltynyt.

Yksi malli ja monta eri ilmettä
30 erilaista mandalaa. Osaattekos yhdistellä nimiä noihin mandaloihin?
Mansikankukka, fiftarihenki, jäätelöpallo, hip ja pop!, simpukankuoret, virran viemää, konfetteja!, tuiki tähtönen, lammikon kivi, kerro se kukkasin, kukkaniitty, ihana huhtikuu, itämainen lilja, rajasethan ja paljon muuta.



Itse olen virkannut isoäidin neliöitä ja raitoja, mutten ole koskaan virkannut isoäidin ympyrää ja sellainen ohje löytyy tästä kirjasta. Piti ihan pikaisesti testata puuvillaisilla jämälangoilla isoäidin ympyrää, mutta virkkasin vain viisikulmaista enkä suinkaan kuusikulmaista ohjeen mukaan. Ohje on ainakin kirjallisesti selkeä, myös piirrokset/kaaviot ovat helppoja.

Väri-iloittelusta. Sen suhteen ninun piti kokeilla viidellä eri värillä isoäidin ympyrässä ja katsoa, miten ne sointuivat yhteen ja keltainen väri on minun inhokkivärini vaikka olen kyllä neulonut virkannut keltaisen kesähatun, neulonut keltaisia lapasia ja palmikkosukkia, mutten ole ihastunut keltaiseen väriin, vielä.

Isoäidin ympyrä

Ensimmäinen isoäidin ympyräni
yksi mandala - viisi ihastuttavaa reunusta
Yksi ohje seitsemästä virkkausprojektista

Vinkkini:
Jos et osaa kuvitella, miltä valmis virkkaustyö näyttäisi muutaman lankavärin kanssa, värityskirja voisi auttaa, kun vaan värittäisi samoilla väreillä. Itse ostin tällaisen värityskirjan kädentaidot-messuilla viime vuonna ja aion käyttää tätä värityskirjaa juuri tällaisessa tilanteessa. Jos sinulla ei ole värityskirjaa, netistä voi tulostaa mustavalkoisia mandalakuvioita ja värittää ne samoilla väreillä, joista aiot virkata mandalan.


Ota värityskirja apuun värien sommittelussa

Kannattaa myös mennä Haafnerin blogisivustolle katsomaan lisää upeita virkkaustöitä, siellä on myös kuvia tästä kirjasta (englanninkielisestä).

30 erilaista mandalaa helppoine ohjeineen ja piirroksineen, viisi ihastuttavaa reunusohjetta ja 7 virkkaustyötä ohjeineen  - upea virkkauskirja, sanoisin.




maanantaina, joulukuuta 26, 2016

Loimut



Itsenäisyyspäivän aattona Niina Laitinen huhuili koeneulojia facebookissa ja ilmoittauduin heti mukaan, sillä olin vailla tekemistä, koska en aloittanutkaan Niina Laitisen joulusukkakaletereita, kuin olin suunnittelut ennen joulukuuta ja olin hankkinut lankojakin kahta eri sukkamallia varten ja sillä hetkellä olin vain mukana Heidi Alanderin adventtihuivi-projektissa, jossa tuli vihjeitä joka toinen päivä. 
Ilmoittautumisen jälkeen lähdin ostamaan pari Venla-kerää ja siinä vaiheessa en tiennyt vielä, millaisia pitsineulesukkia tulisin koeneulomaan Taimitarhan Joulu -sukkakokoelmasta. Venla-lankaa oli muuten vaikea löytää, sillä niitä ei ollut joka kaupassa. Vasta kolmannesta kaupasta löytyi ja valitsin kaksi eri väriä: punaisen ja keltavihreän. Ihastuin muuten tähän Venla-sukkalankaan, joka on ihanan pehmeä. Tämä sukkalanka saisi olla myynnissä monta vuotta eteenpäin kuin vain sukkalangat 7 veljestä ja Nalle.


Sukkaohje tuli itsenäisyyspäivänä, iltapäivällä ja rupesin neulomaan samantien pitsineulesukkaa punaisella Venla-langalla. Toinen koeneuloja löysi pari virhettä ja minä yhden ja ohjeesta poiketen silmukoin neulalla sukankärjen. Kun silmukoi neulalla, tulee pääteltyä samantien sukan valmiiksi eikä se jää odottamaan päättelytyötä. Siinä on silmukoimisen hyvä puoli, josta tykkään paljon.

 

Pidin pienen tauon toisen sukan kanssa, kun oli muutakin tekemistä ja jouluaattona tuli vähän kiire, sillä toinen sukka oli edelleen kesken. Käytin muuten allaolevaa kuvaani, jos tämä kuva näyttää tutulta, suuressa Voihan villasukka-ryhmässä joulutervehdyksenä, jonka alle ryhmän jäsenet olivat voineet laittaa oman joulutervehdyksensä eikä minua harmittanut, että kuvassa ei ollut valmis sukkapari. En vaan löytänyt sopivaa joulusukkakuvaa äkkiseltään, joten otin nopeasti kuvan tästä sukkaparista.


Jouluaattona ehdinkin neuloa toisen sukan valmiiksii ennen kuin lähdimme mieheni 70-vuotiaan leskitädin luo jouluaterialle.
106 vuotta vanhan hirsitalon lattia oli kylmä, mutta kyllä näillä punaisilla pitsisukilla tarkeni tosi hyvin. Mieheni muuten sai Otsot-sukat takaisin isältään, jolle mieheni antoi isänpäivänlahjaksi ja isänsä selitti, ettei voi sietää yhtään villaa. Jouluaterian jälkeen hän tuumasi, että villa ei olekaan karkeaa, mutta mieheni päätti pitää Otsot itsellään, ettei minun tarvitsisi tehdä toiset Otsot. Täytyy miettiä uutta sukkaparia appiukolle ensi vuonna, kun hän täyttää 70 vuotta toukokuussa.


Loimut -sukkamalli on aika helppo, helpompi kuin Niina Laitisen Soulmates tai December Socks tai minusta yhtä helppoja nämä kaikki, niin kuin Niina Laitisen kaikki sukkaohjeet ovat yleensä helppoja.

Loimut - Niina Laitinen designs
Novita Venla - punainen värinumero 545
2,5 mm/15 mm Knitpro Zing-sukkapuikot
jalan koko 39
langan menekki 53 grammaa

torstaina, marraskuuta 24, 2016

3 o 1 n -sukat Keskustori-langasta


Nyt sukat valmistuivat ja nämä saivat kunnian päästä ensimmäisenä sukkaparina M-kokoisen sukkaplokin päälle pingotettavaksi. Olen nimittäin ostanut ensimmäisen sukkaplokin Succaplokki-kioskista kädentaitomessuilta viime viikonloppuna ja jälkeenpäin minua harmitti, etten ostanut isomman eli L-kokoisen sukkaplokin, kun miestäni on niin vaikea saada sovittamaan sukkia, joka kerta, kun haluan sovittaa juuri sillä hetkellä. Yksi sukkaplokki maksoi messuhintaan 14 euroa ja kaksi sukkaplokkia 25 euroa, enkä ymmärrä, miksi ostin vain yhden enkä kaksi erikokoista sukkaplokkia, äh.





Ennen kädentaitomessuja päätin neuloa Kaupunkilangan Keskustori-langasta 3 o 1 n -sukkaparin itselleni kahdesta syystä: halusin kokeilla, miltä ohut Keskustori-sukkalanka tuntuu ja miltä eripituiset Zing-puikot tuntuvat neulotessani samaa sukkamallia. Siis minulla on kaksi 2,5 mm Zing-puikkoja eripituisina: 15 cm ja 20 cm ja halusin neuloa juuri ennen messuja ennen kuin tekisin ostopäätöksen, sillä halusin ostaa lisää Zing-puikkoja enkä silloin tiennyt vielä, kummanpituisia puikkoja ostaisin lisää: 15 cm vai 20 cm puikkoja. Myös olin hakemassa lisää kaupunkilankaa, varsinkin ohutta sukkalankaa kuin Rautatie, jota Kaupunkilanka oli myymässä hurjaan messuhintaan: kolme eriväristä kerää 5 eurolla.
Sukat eivät valmistuneet ennen messuja, mutta tein jo ostopäätöksen ennen kuin lähdin messuille. Lyhyet Zing-puikot miellyttivät enemmän kuin pidemmät puikot.

eripituiset sukkapuikot testissä
Kaupunkilangan kanssa yhteistyöstä olen saanut tämän Keskustori-lankakerän ja tätä lankaa on ollut mukava neuloa. Ei ole liian karkea sukkalanka eikä kovin pehmeä, mutta kuitenkin miellyttävä sukkalanka. Sukkien neulepintaan olen tyytyväinen, sillä neulejälki on siistin näköinen. Vihreän Keskusotori-kerän värit ovat syksyn sävyisiä, joissa on talveen vivahtaaa sävyä (valko-harmaa) ja syystalvella syntyneenä rakastan ilman muuta syksyn värejä.


Sukkamalli on 3 o 1 n -neuletta, jota en ole neulonut aiemmin ja olen tyytyväinen tähän joustineneulesukkamalliin, jossa on 64 silmukkaa. 100 gramman kerästä kului sukkalankaa tähän sukkapariin 65 gramman verran.
Vahvistetut kantapäät ja leveä nauhakavennus, jonka päättelin silmukoimalla neulalla. Tänä päivänä minulla on rakkaussuhde päättelyyn, ainakin sukkien kohdalla, enkä enää vihaa sitä, sillä syksyn aikana olen oppinut silmukoimaan sukankärkiä ja samalla sukat valmistuvat heti, kun silmukoinnin yhteydessä päättelen sukat valmiiksi ja sukat pääsevät heti käyttöön.



 

sukkakoko 39 - 40

Ette varmaan arvanneet, mutta kuvasin nämä sukat ulkona, paitsi muutama kuva olivat sisällä otettuja (silmukointi, sukkapuikot testisssä ja sukat jalassa sohvalla). Allaolevasta kuvasta näkyy takapihan nurmikko ja toivottavasti nurmikko on pian yhtä valkoinen kuin kuvastudion pöytäni märällä terassilla. Olinhan saanut tarpeeksi tästä pimeydestä eilen, kun sisällä en saanut luonnonvaloa käsitöiden kuvaamiseen.


keskiviikkona, marraskuuta 23, 2016

Vie kuvastudio ulos, satoi tai paistoi!


Kädentaitomessujen jälkeen olen odotellut sopivaa hetkeä ottaa kuvia messuostoksistani. Ulkona on pimeää ja vettä on satanut sateisen viikonlopun jälkeen maanantaina, tiistaina ja tänäänkin, ja mittani tuli täyteen ja vein kuvausstudion ulos, sillä sisällä ei ollut tarpeeksi luonnonvaloa. Miksen hoksannut tätä aiemmin pimeinä syksy- ja talvipäivinä?
Täytyy vaan muistaa laittaa sukat jalkaan ja kengät myös, sillä unohdin laittaaa jotain jalkaani ja kuvasin paljain jaloin märällä ja kylmällä terassilattialla.


Messupostaus tulee sitten illempana tai huomenna, kun nyt sain kuvattua messuostokseni, jota en yleensä esittele sosiaalisessa mediassa kuin nyt. Varmaan huomaatte eron ulkona otettujen kuvien ja sisällä otetun kuvan välillä alempana. Siispä kannattaa kuvata ulkona kuin sisällä pimeässä lampun varassa tai räpsiä kuvia salamanvalossa.

sisällä otettu kuva lampun varassa sunnuntai-iltana
ulkona otetut kuvat

keskiviikkona, marraskuuta 16, 2016

Valmistautuminen Suomen kädentaidot-messuille

Olen käynyt Suomen kädentaidot -messuilla joka vuosi vuodesta 2010 ja tämänvuotisen messutapahtuman minun piti jättää väliin monesta syystä. Kuinkas ollakaan, olen taas lähdössä sinne perjantaina, sillä sain tiedon viime perjantaina, että pääsen sinne ilmaiseksi blogistina.

Suomen kädentaidot-messujen sivuilta löytyy 10 vinkkiä onnistuneeseen messukäyntiin ja kokeneena messukävijänä valmistauduin jo muutamaan asiaan.

Viime viikonloppuna kirjoitin ylös kiinnostavien messuosastojen, enimmäkseen lankakauppiaiden messuosastojen numerot ylös ja ensimmäistä kertaa kirjotin ostoslistan valmiiksi, sillä huomasin edellisistä messukäynneistä, että osa ostoksista oli turhia. Päätin kokeilla, miten onnistuisin ostoslistan kanssa ja repsahtaisinko ostamaan muutakin kuin ostolistalla olevat tarvikkeet. Olisin voinut tulostaa messukartan ja merkata ne osastot, mutta meiltä hajosi tulostin viime vuonna ja en ole jaksanut katsella uutta tulostinta. Kuulin jo joulupukilta, että se olisi tulossa jouluna.
Messuilla muuten myydään messuoppaita, joista voi tarkistaa tietyn osaston numeron. Luulen ostavani sen messuoppaan avukseni niin kuin joka vuosi, paitsi viime vuonna en ostanut, kun pärjäsin muistilapun kanssa ja siinä lapussa oli näytteilleasettajien osastonumerot. 


Messueväätkin on jo katsottu valmiiksi, myös hyvät lenkkikengät, jotta jalat kiittäisivät messupäivän päätteeksi. Onnekseni miehelläni on vapaapäivä perjantaina, niin minulla on auto käytössäni ja jätän auton messuhallin lähettyville tai sinne Linnakallion ilmaiselle parkkialueelle, joka on uusi etäpysäköintipaikka. Messukäynnin jälkeen pääsen autolla nopeammin kotiin, jossa odottaa lämmin ruoka valmiina. Ruuan jälkeen taidan saunoa ja laittaa väsyneet jalat jalkakylpyyn. 


Jos näet tämän repun Dermosil-heijastimella, tai katseesi harhailee lattialla ja löytää kenkäni, niin tule vaan rohkeasti juttusille. Tai onhan rinnuksillani blogistin rintamerkki, josta näet nimeni tai mistä minä tiedän, mitä siinä lukee tai miltä se näyttää, kun en ole nähnyt blogistin rintamerkkiä aiemmin. Sen näkee sitten perjantaina. ;)

Nähdään siellä! :)

Muokattu klo 23.50
Mieheni tulosti messukartan töissä ja tuli juuri töistä kotiin ja antoi messukartan käteeni.
Kiitos, rakas mieheni. <3


kaksipuolinen messukartta