torstaina, marraskuuta 24, 2016

3 o 1 n -sukat Keskustori-langasta


Nyt sukat valmistuivat ja nämä saivat kunnian päästä ensimmäisenä sukkaparina M-kokoisen sukkaplokin päälle pingotettavaksi. Olen nimittäin ostanut ensimmäisen sukkaplokin Succaplokki-kioskista kädentaitomessuilta viime viikonloppuna ja jälkeenpäin minua harmitti, etten ostanut isomman eli L-kokoisen sukkaplokin, kun miestäni on niin vaikea saada sovittamaan sukkia, joka kerta, kun haluan sovittaa juuri sillä hetkellä. Yksi sukkaplokki maksoi messuhintaan 14 euroa ja kaksi sukkaplokkia 25 euroa, enkä ymmärrä, miksi ostin vain yhden enkä kaksi erikokoista sukkaplokkia, äh.





Ennen kädentaitomessuja päätin neuloa Kaupunkilangan Keskustori-langasta 3 o 1 n -sukkaparin itselleni kahdesta syystä: halusin kokeilla, miltä ohut Keskustori-sukkalanka tuntuu ja miltä eripituiset Zing-puikot tuntuvat neulotessani samaa sukkamallia. Siis minulla on kaksi 2,5 mm Zing-puikkoja eripituisina: 15 cm ja 20 cm ja halusin neuloa juuri ennen messuja ennen kuin tekisin ostopäätöksen, sillä halusin ostaa lisää Zing-puikkoja enkä silloin tiennyt vielä, kummanpituisia puikkoja ostaisin lisää: 15 cm vai 20 cm puikkoja. Myös olin hakemassa lisää kaupunkilankaa, varsinkin ohutta sukkalankaa kuin Rautatie, jota Kaupunkilanka oli myymässä hurjaan messuhintaan: kolme eriväristä kerää 5 eurolla.
Sukat eivät valmistuneet ennen messuja, mutta tein jo ostopäätöksen ennen kuin lähdin messuille. Lyhyet Zing-puikot miellyttivät enemmän kuin pidemmät puikot.

eripituiset sukkapuikot testissä
Kaupunkilangan kanssa yhteistyöstä olen saanut tämän Keskustori-lankakerän ja tätä lankaa on ollut mukava neuloa. Ei ole liian karkea sukkalanka eikä kovin pehmeä, mutta kuitenkin miellyttävä sukkalanka. Sukkien neulepintaan olen tyytyväinen, sillä neulejälki on siistin näköinen. Vihreän Keskusotori-kerän värit ovat syksyn sävyisiä, joissa on talveen vivahtaaa sävyä (valko-harmaa) ja syystalvella syntyneenä rakastan ilman muuta syksyn värejä.


Sukkamalli on 3 o 1 n -neuletta, jota en ole neulonut aiemmin ja olen tyytyväinen tähän joustineneulesukkamalliin, jossa on 64 silmukkaa. 100 gramman kerästä kului sukkalankaa tähän sukkapariin 65 gramman verran.
Vahvistetut kantapäät ja leveä nauhakavennus, jonka päättelin silmukoimalla neulalla. Tänä päivänä minulla on rakkaussuhde päättelyyn, ainakin sukkien kohdalla, enkä enää vihaa sitä, sillä syksyn aikana olen oppinut silmukoimaan sukankärkiä ja samalla sukat valmistuvat heti, kun silmukoinnin yhteydessä päättelen sukat valmiiksi ja sukat pääsevät heti käyttöön.



 

sukkakoko 39 - 40

Ette varmaan arvanneet, mutta kuvasin nämä sukat ulkona, paitsi muutama kuva olivat sisällä otettuja (silmukointi, sukkapuikot testisssä ja sukat jalassa sohvalla). Allaolevasta kuvasta näkyy takapihan nurmikko ja toivottavasti nurmikko on pian yhtä valkoinen kuin kuvastudion pöytäni märällä terassilla. Olinhan saanut tarpeeksi tästä pimeydestä eilen, kun sisällä en saanut luonnonvaloa käsitöiden kuvaamiseen.


keskiviikkona, marraskuuta 23, 2016

Vie kuvastudio ulos, satoi tai paistoi!


Kädentaitomessujen jälkeen olen odotellut sopivaa hetkeä ottaa kuvia messuostoksistani. Ulkona on pimeää ja vettä on satanut sateisen viikonlopun jälkeen maanantaina, tiistaina ja tänäänkin, ja mittani tuli täyteen ja vein kuvausstudion ulos, sillä sisällä ei ollut tarpeeksi luonnonvaloa. Miksen hoksannut tätä aiemmin pimeinä syksy- ja talvipäivinä?
Täytyy vaan muistaa laittaa sukat jalkaan ja kengät myös, sillä unohdin laittaaa jotain jalkaani ja kuvasin paljain jaloin märällä ja kylmällä terassilattialla.


Messupostaus tulee sitten illempana tai huomenna, kun nyt sain kuvattua messuostokseni, jota en yleensä esittele sosiaalisessa mediassa kuin nyt. Varmaan huomaatte eron ulkona otettujen kuvien ja sisällä otetun kuvan välillä alempana. Siispä kannattaa kuvata ulkona kuin sisällä pimeässä lampun varassa tai räpsiä kuvia salamanvalossa.

sisällä otettu kuva lampun varassa sunnuntai-iltana
ulkona otetut kuvat

keskiviikkona, marraskuuta 16, 2016

Valmistautuminen Suomen kädentaidot-messuille

Olen käynyt Suomen kädentaidot -messuilla joka vuosi vuodesta 2010 ja tämänvuotisen messutapahtuman minun piti jättää väliin monesta syystä. Kuinkas ollakaan, olen taas lähdössä sinne perjantaina, sillä sain tiedon viime perjantaina, että pääsen sinne ilmaiseksi blogistina.

Suomen kädentaidot-messujen sivuilta löytyy 10 vinkkiä onnistuneeseen messukäyntiin ja kokeneena messukävijänä valmistauduin jo muutamaan asiaan.

Viime viikonloppuna kirjoitin ylös kiinnostavien messuosastojen, enimmäkseen lankakauppiaiden messuosastojen numerot ylös ja ensimmäistä kertaa kirjotin ostoslistan valmiiksi, sillä huomasin edellisistä messukäynneistä, että osa ostoksista oli turhia. Päätin kokeilla, miten onnistuisin ostoslistan kanssa ja repsahtaisinko ostamaan muutakin kuin ostolistalla olevat tarvikkeet. Olisin voinut tulostaa messukartan ja merkata ne osastot, mutta meiltä hajosi tulostin viime vuonna ja en ole jaksanut katsella uutta tulostinta. Kuulin jo joulupukilta, että se olisi tulossa jouluna.
Messuilla muuten myydään messuoppaita, joista voi tarkistaa tietyn osaston numeron. Luulen ostavani sen messuoppaan avukseni niin kuin joka vuosi, paitsi viime vuonna en ostanut, kun pärjäsin muistilapun kanssa ja siinä lapussa oli näytteilleasettajien osastonumerot. 


Messueväätkin on jo katsottu valmiiksi, myös hyvät lenkkikengät, jotta jalat kiittäisivät messupäivän päätteeksi. Onnekseni miehelläni on vapaapäivä perjantaina, niin minulla on auto käytössäni ja jätän auton messuhallin lähettyville tai sinne Linnakallion ilmaiselle parkkialueelle, joka on uusi etäpysäköintipaikka. Messukäynnin jälkeen pääsen autolla nopeammin kotiin, jossa odottaa lämmin ruoka valmiina. Ruuan jälkeen taidan saunoa ja laittaa väsyneet jalat jalkakylpyyn. 


Jos näet tämän repun Dermosil-heijastimella, tai katseesi harhailee lattialla ja löytää kenkäni, niin tule vaan rohkeasti juttusille. Tai onhan rinnuksillani blogistin rintamerkki, josta näet nimeni tai mistä minä tiedän, mitä siinä lukee tai miltä se näyttää, kun en ole nähnyt blogistin rintamerkkiä aiemmin. Sen näkee sitten perjantaina. ;)

Nähdään siellä! :)

Muokattu klo 23.50
Mieheni tulosti messukartan töissä ja tuli juuri töistä kotiin ja antoi messukartan käteeni.
Kiitos, rakas mieheni. <3


kaksipuolinen messukartta

tiistaina, marraskuuta 08, 2016

Otsot


jalan koko 43
neulottu 3 mm Knitpro Karbonz-puikoilla
langanmenekki
harmaa 66 g
viininpunainen 37 g


Kun sain yhteistyönä Kaupunkilangalta sylin täydeltä sukkalankaa kuukausi sitten, tiesin heti, mitä neuloisin ensimmäiseksi. Puikkomaisterin sukkakirjasta Otsot/Otso-sukat miehelleni. Sukkamalli näyttää vaikealta, mutta se on loppujen lopuksi helppoa, kun tässä mallissa nostellaan vaan silmukoita joissakin kohdissa, jotta syntyisi neliömäisiä kuvioita. Neulotessa neulepinta kohosi kupliksi, mutta sukat jalassa pinnat eivät enää kuplinut. Kantapää on ristiinvahvennettua ja pidin pyöreästä kantalapusta ja taaskaan en ollut ihan tehnyt sellaista pyöreää kantalappua. Kuinka monta erilaista pyöreää kantalappua tehdäänkään....
Pidin myös siitä, ettei kantapään takia tarvinnut napsia toista lankaa poikki, sillä puikkojen vaihtokohta oli sivulla eikä takanapäin. Näin säästyy langan katkaisemiselta. Tässä mallissa päätellään sukankärkeä silmukoimalla ja minä tietenkin innostuin siitä, sillä olenhan oppinut silmukoimaan neulalla viime syksynä.
Voisin tehdä itselleni nämä Otsolinat, kuten Puikkomaisteri kutsuu naisten sukkia tällä nimellä. Kirjassa hän kertoo, että naisten sukkiin on sama silmukkamäärä, kunhan ottaa vaan ohuemman sukkalangan ja ohuemmat puikot esiin.

Lankana olli lankauutuus Kaupunkilanka Rotvalli, joka on sukkalanka (75 % villa, 25 % polyamidi, 100 g/260 metriä) ja värejä on tällä hetkellä ainakin 16. Ensivaikutelmani langasta:
Lanka ei ollut kovin pehmeä, eikä kuitenkaan inhottavan karkea vaan sellainen miellyttävä sukkalanka, niin kuin muutkin sukkalangat. Minulla on yleensä siisti käsiala, mutta tällä langalla tulee aika siistiä neulontajälkeä eikä ole ollut sellaisia kohtia, että lanka olisi ollut paksumpi tai ohuempi, vaan langan paksuus on ollut yhtä tasaista koko ajan.
Langanpäät löytyivät aina helposti kerän sisältä, sillä minulla on tapana aloittaa kerän sisältä eli ei ole tarvinnut tunkea sormea kerän sisään ja tuoda langanpään möykkyineen ulos vaan langanpää roikotti joskus kerän ulkopuolella ulkona tai se pilkisti kerän sisällä, kun vaan kurkkasi sisään. Yksivärisistä keristä aloitan heti kerän sisältä ja monivärisiset kerät kerin ensin langankerijällä uusiksi keriksi, jotta tietäisin, onko yhtään solmua tai lanka mennyt poikki. Käyttäisin Rotvalli-lankaa jatkossakin. 

Sukat valmistuivat aika nopeasti, mutten saanut kuvattua niitä mieheni jaloissa kuin vasta tänä iltana, ja päätin lahjoa miestäni suklaamannapuurolla, jotta hän makasi kylläisenä sohvalla siksi aikaa, kun hän katsoi Netflixia ja minä kuvasin näitä sukkia hänen jaloissaan iltavalaistuksessa. Päivävalaistus olisi ollut parempi, mutten viitsinyt vaivata häntä heti työpäivän päätteeksi." Nyt kulta, voisit seisoa tuon jakkaran päälle vähäksi aikaa, kun otan näitä sukkakuvia nettiin."
Mies pysyi hiljaa koko kuvauksen aikana, joten suklaamannapuuro teki tehtävänsä. Nyt hän on unten mailla, kun kirjoitan tätä tekstiä. Kiitos hänelle jalkaposeerauksesta. <3

11.11.2016
Mieheni päätti lahjoittaa nämä sukat omalle isälleen ensi sunnuntaina, koska miehelläni on monta villasukkaparia ja hänen isällään on vain yhdet villasukat.