maanantaina, joulukuuta 14, 2015

Hiljaiseloa

Olen viettänyt hiljaiseloa viimeisen kuukauden aikana ja ainakin viisi blogipostausta jäivät kesken odottamaan luonnokset-kansiossa. Tällä hetkellä tuudittaudun jouluun ilman stressiä, enkä juokse kauppojen jouluruuhkassa vaan olen tilaillut kotimaisia lahjoja nettikaupoista ja haen niitä paketteja pakettiautomaatista. En neulo mitään muuta kuin vain joulusukkakalenterin sukkia miehelleni ja itselleni, sillä olin osallistunut Niina Laitisen joulusukkakalenteriin ja olin päättänyt päihittää kirjoneulekammoni osallistumalla mukaan.


Neulon kahdella eri puikkokoolla: petrooliharmaat sukat 3,5 mm pyöreillä bambupuikoilla ja luonnonvalkoiset-ruskeat sukat 4 mm Novitan pyöreillä metallipuikoilla, sillä kaikki muut ihanat sukkapuikot ovat varattuja, jopa Knitpron cubics-puikot, jotka olisivat hyvä apu tässä kirjoneulomisessa.
Tässä vaiheessa näyttää siltä, että uskaltaisin tehdä lisää niitä kirjoneuleita. Katsotaan sitten joulun jälkeen, kunhan olen tehnyt nämä kirjoneulesukat valmiiksi jouluaattona ja en ole vieläkään sovittanut näitä sukkia meidän jalkoihimme.
Sovitamme siis vasta jouluaattona, ja saamme yllättyä silloin, jos ne mahtuvat jalkoihimme tai itkemme ja nauramme ja mietimme, kenelle antaisimme nämä kirjoneulesukat joululahjaksi.
Joulunahan kuuluu saada hassuja ja liian pieniä/tai liian suuria vaatteita, vai mitä? ;)


Joululahjoista....sain jo yhden joululahjan viime perjantaina enkä osannut odottaa tätä lahjaa.
Kiitos Novita!
Minulle tuleekin pieni ongelma, koska olen syksyihmisiä, enkä ole kevätihminen, joka innostuisin näistä keväisistä väreistä, mutta yritän oppia tykkäämään kevään väreistä. Jospa noista yksivärisistä langoista tekisin jotain pääsiäiseen liittyvää neule- tai virkkaustyötä.
Minulle saa ehdottaa, mitä neuloisin tai virkkaisin näistä.
7 veljestä Raita-kerästä (värinumero 862) minulle tuli heti mieleen Tappara, paitsi että siinä on turkoosia. Ilman turkoosia tämä olisi ihanteellilnen Tappara -lankakerä, vai mitä?

Muokattu 14.12.2015 klo 22.15
Noista keristä vain yksi on syksyinen kerä eli monivärinen Nalle Taika.
Yksiväriset lankakerät palaavat kevään lankakarttaan. Ainoa uutuus on tuo raitakerä.



Palaan keskeneräisine postauksineen joulun jälkeen tai uuden vuoden jälkeen, ja minua voi seurata siihen asti facebookista tai kurkata Instagramista, mitä touhuan ja missä liikun.

Lainaan tähän yhden joulurunon, jonka löysin internetistä.


Kodissa on piparin tuoksua,
enää en kiihdytä juoksua.
Siivoan vähän, jos siltä näyttää,
luuttua ei ole pakko käyttää.
Katselen pihalle ihanaa iltaa,
Taivaalta tähyilen tähtien siltaa.
Joulu on ovella. Se saakin jo tulla
laulut ja lahjat on tallessa mulla.


Toivotan kaikille lukijoille oikein hyvää joulun odotusta ja rauhallista joulua!

sunnuntaina, marraskuuta 15, 2015

Perjantain messukuvia E-hallista - Roosa B.


Perjantaina kävimme E-hallissa ja minulla oli vain yksi syy käydä siellä, koska olen seurannut yhtä nuorta yrittäjää jo reilun vuoden Facebookissa ja myös Instagramissa.
Kun kerroin mukanani olleille messuvierailijoille, että mennään E-halliin ja astuimme toisesta sisäänkäynnistä, toinen heistä sanoi: "Tämähän on ruoka-osasto", johon vastasin, ettei ole vaan täällä on muutakin ja nähtävästi he uskoivat, sillä he lähtivät kiltisti kierrokselle.

Kuten kuvasta näkyy, että E-halliin pääsee kahdesta sisäänkäynnistä ja jos menee toisesta sisäänkäynnistä, niin vierailija saattaa luulla olevansa ruokahallissa. Kannattaa katsoa opasteita, jotka kertovat, mitä kulloinkin halli sisältää kuten tämä E-hallin opastustaulu kertoo, että siellä on tosiaankin jotain muuta kuin ruoka-osasto Deli.

Niin, menin katsomaan yhtä tamperelaista näytteilleasettajaa nimeltään Roosa Blom, joka on nuori vaatetusartesaani vuodesta 2013 ja hän valmistui yrittäjäksi viime keväänä 2015, mutta on ollut päätoiminen yrittäjä tammikuusta 2014. Hän tekee laukkuja ja kukkaroita turvavöistä. Aivan, turvavöistä! Tästä nähdään, että kaikesta voi tehdä ihan mitä vaan. Hän on aina tehnyt vaikka mitä kierrätysmateriaaleista ja turvavyöt tulivat silloin kuvaan ja silloin hän keksi tehdä niistä laukkuja ja kukkaroita. Hän työskentelee kotonaan, omassa työhuoneessaan ja laukkujen kehyksest puristetaan Nokialla ja hänellä on jälleenmyyjjiä ympäri Suomea.

Seuraan Roosaa hänen sivuilta, Roosa B.:n Facebookin sivua ja myös Instagramia, joissa Roosa kertoo, mitä on tulossa ja niistä selviää, missä on jälleenmyyjiä ympäri Suomea.
Kannattaa tykätä hänen Facebookin sivua, sillä siellä on arvonta, joka käynnistyy, kun tykkääjiä on 1.000. Itse odotan yhtä uutta tuotetta, joka on tulossa toivon mukaan jo tänä vuonna.

Tänään sunnuntaina vielä ehtii nähdä Roosaa ja hänen tuotteita
Suomen Kädentaidot-messuilla klo 10 - 17 
E-hallissa osasto E123



Loput E-hallin kuvista tulee myöhemmin, kun nyt täytyy rientää taas sinne messuille.
Tulkaa tekin sinne vaikka tekemään jouluostoksia niin ei tarvitse stressata jouluostosten kanssa joulukuussa.

lauantaina, marraskuuta 14, 2015

Suomen kädentaidot 2015 - perjantai 13.11.2015


Ensimmäistä kertaa menin kädentaitomessuille perjantaina, kun yleensä käyn lauantaisin ja kerran kävin sunnuntaina. Perjantaisesta messupäivästä tuli hyvä fiilis ja väkeä oli vähemmän kuin yleensä lauantaisin, jolloin on aina ollut ruuhkaa. Yhden lauantain muistan hyvin parin tai kolmen vuoden takaa: ihmisiä siirtyi molemmista halleista molempiiin suuntiin ja hallien välissä oli tosi paha tungos, että liikkuminen oli ihan etananvauhdin tasoa ja tungos oli niin tiivis, että ajattelin silloin, kukahan saa paniikkikohtauksen, kun me kaikki olimme kuin pienessä sardiinipurkissa, huh. Toivottavsti huomenna ei ole samanlaista tungosta kahden hallin välisellä alueella. En ole ihan varma, mutta silloin ei ollut E-hallia, kun oli se paha tungos aulassa ja kenties E-halli on helpottanut tilannetta, veikkaisin.

Yleensä olen aina oven takana jonossa, kun messuhallin ovet aukeavat, mutta tällä kertaa lähdin myöhemmin, sillä hain pääkaupunkiseutulaiset messuvierailijat Lempäälän junalaiturilta, josta sitten ajoin suorinta tietä kohti messuhallia. Moottoritien kiertoliittymän jälkeen jämähdimme jo autojonoon tasan klo 10.00 ja pääsimme siitä moottoritien jonosta rampille klo 10.30, kuten kuvista näkyy. Odotusaika meni rupatellessa.



Olimme messuhallissa noin klo 11 aikaan ja suuntasimme ensin C-hallille ja ihmettelin, että Novitan osastolla kuhisee jo naisia lankaostoksilla ja kassajonot taas pitkiä ja messut ovat käynnissä vasta jo reilun tunnin. Menevätkö naiset ensimmäiseksi sinne?

Viime vuonna jätin Novitan osaston väliin juuri pitkien kassajonojen takia, mutta huomenna tai viimeistään sunnuntaina yritän hakea sieltä pari Novita Alpaca Wool-kerää, jota ei löydy mistään Lempäälän kaupoista alkusyksystä lähtien enkä jaksa enää kurkata kauppojen lankahyllyiltä enkä haluaisi tilata Novitaknitsin verkkokaupasta kahden kerän takia. Olisi aikomus katsoa myös Novitan koivuisia pyöröpuikkoja, joita ei näy ruokakaupoissa kuin vain niitä metallisia pyöröpuikkoja. Haluaisin tietää, ovatko koivuisten pyöröpuikkojen kaapelit taipuisia vai yhtä jäykkiä kuin metallisten pyöröpuikojen kaapelit.

Kiitos Novita, että sain vapaalippuja Novitalta ja onnekseni sain ne messuhallissa enkä kirjepostissa, sillä tällä viikolla Postin työtaistelun takia Lempäälässä posti ei ole tullut tiistaina, keskiviikkona eikä torstaina vaan vasta tänään perjantaina. Niin, minulla on kolme vapaalippua käytössäni, sillä aikomukseni on käydä kolmena päivänä peräkkäin ja messuilla myydään viikonloppurannekkeita 20 eurolla ja varmaan sen takia haluaisin tietää, miltä tuntuisi käydä kolmena päivänä ja ovatko kengänpohjat kuluneet puhki kolmen päivän jälkeen.

C-hallissa on monta mielenkiintoista osastoa, mutta tässä muutama osasto.








Ihailen Molla Millsia, joka on tehnyt ihania Virkkuri-kirjoja ihanaan tahtiin. Nytkin on ilmestynyt jo Virkkuri 3 ja Virkkuri Memo (muistikirja). Tulossa on ainakin kaksi kirjaa eli Virkkuri 4 ja 5.

Kuvan otti messuvierailija Kaisa
Kuvan otti messuvierailija Kaisa
 

Pidimme pienen kahvitauon ja huomasin hypisteleväni tätä paperista pöytäliinaa ennen kuin haimme kahvia ja pienet syömiset. Kun kahvittelimme, huomasin, etten ollut ainoa, joka hypisteli tätä pöytäliinaa, sillä ohi kulkevat naiset hypistelivät tätä liinaa. Allaolevasta kuvasta näette, minkä takia.



Kahvittelun aikana kuuntelimme lyhyesti kuvataiteilija Piitu Nykoppia, joka oli kertomassa Kerroksia -kirjansa syntyvaiheista ja malleista idealavalla, jolla käy muitakin mielenkiintoisia esiintyjiä. Kun saimme kahviteltua, niin ryntäsimme heti WSOY-osastolle, jonne Piitu Nykopp meni juttelemaan kirjastaan muiden messuvierailijoiden kanssa. Minun ei pitänyt ostaa tätä kirjaa tänä vuonna, kun olen hankkinut kirjoja aivan liikaa tämän vuoden aikana, mutta nyt lankesin ostamaan ja sain Nykoppin nimikirjoituksen. Emme jääneet kuuntelemaan Nykoppin varjoneule-opetustuokiota, joka oli alkamassa pian tuon jälkeen, ja meillä ei ollut aikaa jäädä seuraamaan, koska oli muita osastoja katsattavana.. Ei minun auta muu kuin opetella sen uuden teknikan kirjasta kotona.



Mukanani ollut messuvierailija oli kuin karkkikaupassa, kun eksyimme tamperelaisen Kerä-lankakaupan osastolle, josta tätä messuvierailijaa oli vaikeaa saada pois. Kerä-lankakauppaan on tullut paljon lankoja, joten en yhtään ihmettele, että tämä messuvieras oli ihan lankataivaassa. Ihania lankoja maailmalta ja hypistelen näitä samoja lankoja vielä tulevina messupäivinä.
Näihin lankoihin hurahtanut Kaisa löytyy hänen käsityöaiheisesta blogista KLIK!



















Ei ole noloa pitää heijastavia tuotteita mm. pipoja ja pantoja. Nuoriso varmasti tykkäisi näistä!
Kannattaa tykätä Facebookin sivusta ja kommentoida yhtä kuvaa,
niin voi voittaa joulupipoja 100 eurolla



Olin niin varma, etten löytäisi pientä syntymäkuntaani Karttasten seinämagneettien joukosta,
mutta olin taas väärässä,
sillä se löytyi heti Oulun läänin kohdalla.


Siirryimme A-hallille, josta löytyi vaikka mitä ja myös kävimme E-hallissa, mutta niistä lisää huomenna messujen jälkeen, sillä kello on jo paljon ja minun pitäisi herätä kuuden tunnin päästä, jotta jaksaisin tehdä toisen messukäynnin.


Pääsisäänkäynti klo 16 aikaan
14.11.2015 klo 17.20
Linkkejä lisätty tekstiin.

lauantaina, lokakuuta 24, 2015

Perinteiset villasukat -sukkakirja

Perinteiset villasukat
Anna-Karoliina Tetri
2015
Moreeni

Tämä syksy on ollut mahtava syksy, upea sukkakirjasyksy, sillä Moreenilta on tullut kolme mahtavaa suomalaista sukkakirjaa tänä syksynä. Kolmas sukkakirja tulee Anna-Karoliina Tetriltä, jolta on aiemmin ilmestynyt Perinteiset lapaset -kirja, jonka ostin alemyynnistä viime kesänä ja pidän paljon tästä lapaskirjasta, jossa on kattava lapashistoria ja 30 erilaista käsineohjetta. Häneltä on ilmestynyt neljä muutakin kirjaa liittyen värjäykseen ja huovutukseen. Niitä en ole huomannut katsella.


Ennen kuin esittelen tätä sukkakirjaa, vinkkaan, että kirjan tekijältä voi tilata kirjan Tetri Designin verkkokaupasta 26.10.2015 asti ilman postituskuluja hintaan 29€. Pakettiin voi liittää myös muita yrityksen tuotteita. Valitse tilausta tehdessäsi toimitusmuodoksi Perinteiset villasukat -kampanja 0€. Tarjous koskee vain verkkokaupassa maksettuja tuotteita.
http://www.tetridesign.com/eshop/categories/101/


Sitten tähän sukkakirjaan, jossa Anna-Karoliina johdattelee lukijoita suomalaiseen sukkahistoriaan ja myös suomalaisen naisen historiaan. Sukkataikoja, lauluja, runoja, loruja, sananlaskuja, lemmentaikoja ja puhekielen eroja. Alkusanoissa Tetri mainitsee, että kirjassa on myös osa hänen sukunsa sukkatarinoista ja kertoo myös lapsuuden ja nuoruuden sukkamuistoistaan.

Anna-Karoliina Tetri kertoo elävästi erilaisia tarinoita mm. sukkaorsista, johon nuori nainen säilytti käsitöitään makuuaitassa.
Kirjan teksti: "Ne käsityöt, jotka morsian antoi lahjana häiden yhteydessä tulevan miehen sukulaisille, olivat puolestaan morsiamen anteja eli lahjuksia. Pohjois-Karjalassa puhuttiin anneista, Etelä-Karjalassa lahjuksista. Morsiammen annit olivat tärkeä osa hääseremonioita. Hyvillä ja taidokkaasti tehdyillä anneilla sai tuore morsian arvostusta uuden suvun piirissä. Karjalassa morsian kulki ennen häitä keruulla tai toivikkina naispuolisen saattajansa (kaaso, päistärsäkki) kanssa keräämässä materiaaleja anteja varten. Lahjoituksena saaduista villoista morsian kehräsi lankaa ja neuloi sukkia. Kihlausaikana morsian vietti naisystäviensä kesken talkooiltoja, joita mm. Viipurin seudulla kutsuttiin ehtailloiksi. Näin sukkavarastoa kartutettiin talkoovoimin."

Vaikea kuvitella tällaista tänä päivänä, ja minua harmittaa, että tällaiset perinteet eivät ole enää jatkuneet, mutta tänä päivänä suomalaiset naiset edelleen kokoontuvat neulomaan sukkia yhdessä ja aloittavat sukkakeräyksiä, johon naiset voivat viedä tai lähettää neulottuja sukkia ja keräyskohteet ovat olleet mm. vanhusten palvelukodit, sairaalan vuodeosastot, pakolaisten keräyspisteet yms.
Kirjassa kerrotaan, kuinka sukkia tehtiin arjessa ja kuinka tärkeää oli saada neulottua sukat omille lapsille, kuten 1920-luvulla eräs 11 lapsen emäntä oli sitä mieltä, että lapsilla oli oltava kolmet sukat samaan aikaan, joten hän neuloi 66 sukkaparia! Sama emäntä oli tehnyt kahdet lapaset jokaiselle lapselle joka syksy. Siihen aikaan emännillä oli kova urakka neulerintamalla, huh huh ja itse en kykenisi samaan neuleurakkaan tai kykenisin, jos vain haluaisin kovasti. Epäilen kuitenkin itseäni.

Sukat elinkeinona -sivuilta lainaan tämän tekstin, koska itse asun Lempäälässä jo vuodesta 2011 ja Lempäälän historia kiinnostaa minua kovasti.
"Lempäälässä katsottiin, että talollisilla ja muillakin paremmin voivilla oli velvollisuus neulottaa talvisin kudinta mäkitupalaisilla ja muilla pihapiirissä olevilla. Työt tehtiin teettäjän langoista, jottei syntynyt epäselvyyttä villan alkuperästä. Mikäli köyhemmällä sattui olemaan villaa ja lankaa myyntisukkiin asti, heräsi naapurstossa epäilys, että villa oli epärehellisin keinoin saatua." 


Sota-ajan ja pula-ajan sivuilta selviää, miten naisille kerrottiin tarkaan, millaisen sukan piti tehdä ja ne neulotut sukat lähetettiin sotarintamalla oleville miehille. Yllätyin sukan pituudesta, koska olin olettanut ihan muuta. Pula-aikana piti olla kekseliäitä vanhojen sukkien suhteen ja millaisia vaatteita niistä vanhoista sukista tehtiin.

Kirjassa kerrotaan, miten erilaiset sukkamallit syntyivät ympäri Suomea ja millaisia värejä valittiin ja mihin tarkoitukseen. Ennen kuin siirrytään sukkaohjeisiin, Tetri opastaa neuletekniikoissa ja myös kirjovirkkauksessa, jota en osaa vieläkään ja en mennyt Lempäälässä järjestettävään kirjovirkkauskurssi-iltaan muutama viikko sitten. Olisi pitänyt mennä, mutta onneksi kirjassa neuvotaan lyhyesti, miten kirjovirkataan. Jos en onnistu tämän ohjeenkaan avulla, lupaan mennä kirjovirkkaus-kurssille täällä Lempäälässä.

Kirjassa on 16 erilaista sukkamallia, joista 10 on kirjoneulesukkia ja kaikki neulemallit sijoittuvat 1800-luvulta 1950-luvun sotien jälkeiseen pula-aikaan. Kirjan sukkamalleihin käytettiin erilaisia lankoja mm. Austermann Step, Pirtin Kehräämön kampalanka ja myös kampavillalanka, Novitan Kotiväki Huvila, Pirkanmaan Kotityö Oy:n Kirjo-Pirkka, Raijan Aitan kerrattu 3-säikeinen aivinalanka (100% pellavaa) ja Novita Nalle.

Aika mielenkiintoinen tietopaketti tämä sukkakirja! Suosittelen!

sisällys

neulova emäntä

sukkakuva

Neulotut säärystimet kesäaikaan
Iittiläiset kohoraitaiset sukat
Korsnäsin raitasukat 
Sotapojan nilkkurit
Tanssivat tytöt
Sota-ajan ja pula-ajan lehtileikkeet