lauantaina, lokakuuta 24, 2015

Perinteiset villasukat -sukkakirja

Perinteiset villasukat
Anna-Karoliina Tetri
2015
Moreeni

Tämä syksy on ollut mahtava syksy, upea sukkakirjasyksy, sillä Moreenilta on tullut kolme mahtavaa suomalaista sukkakirjaa tänä syksynä. Kolmas sukkakirja tulee Anna-Karoliina Tetriltä, jolta on aiemmin ilmestynyt Perinteiset lapaset -kirja, jonka ostin alemyynnistä viime kesänä ja pidän paljon tästä lapaskirjasta, jossa on kattava lapashistoria ja 30 erilaista käsineohjetta. Häneltä on ilmestynyt neljä muutakin kirjaa liittyen värjäykseen ja huovutukseen. Niitä en ole huomannut katsella.


Ennen kuin esittelen tätä sukkakirjaa, vinkkaan, että kirjan tekijältä voi tilata kirjan Tetri Designin verkkokaupasta 26.10.2015 asti ilman postituskuluja hintaan 29€. Pakettiin voi liittää myös muita yrityksen tuotteita. Valitse tilausta tehdessäsi toimitusmuodoksi Perinteiset villasukat -kampanja 0€. Tarjous koskee vain verkkokaupassa maksettuja tuotteita.
http://www.tetridesign.com/eshop/categories/101/


Sitten tähän sukkakirjaan, jossa Anna-Karoliina johdattelee lukijoita suomalaiseen sukkahistoriaan ja myös suomalaisen naisen historiaan. Sukkataikoja, lauluja, runoja, loruja, sananlaskuja, lemmentaikoja ja puhekielen eroja. Alkusanoissa Tetri mainitsee, että kirjassa on myös osa hänen sukunsa sukkatarinoista ja kertoo myös lapsuuden ja nuoruuden sukkamuistoistaan.

Anna-Karoliina Tetri kertoo elävästi erilaisia tarinoita mm. sukkaorsista, johon nuori nainen säilytti käsitöitään makuuaitassa.
Kirjan teksti: "Ne käsityöt, jotka morsian antoi lahjana häiden yhteydessä tulevan miehen sukulaisille, olivat puolestaan morsiamen anteja eli lahjuksia. Pohjois-Karjalassa puhuttiin anneista, Etelä-Karjalassa lahjuksista. Morsiammen annit olivat tärkeä osa hääseremonioita. Hyvillä ja taidokkaasti tehdyillä anneilla sai tuore morsian arvostusta uuden suvun piirissä. Karjalassa morsian kulki ennen häitä keruulla tai toivikkina naispuolisen saattajansa (kaaso, päistärsäkki) kanssa keräämässä materiaaleja anteja varten. Lahjoituksena saaduista villoista morsian kehräsi lankaa ja neuloi sukkia. Kihlausaikana morsian vietti naisystäviensä kesken talkooiltoja, joita mm. Viipurin seudulla kutsuttiin ehtailloiksi. Näin sukkavarastoa kartutettiin talkoovoimin."

Vaikea kuvitella tällaista tänä päivänä, ja minua harmittaa, että tällaiset perinteet eivät ole enää jatkuneet, mutta tänä päivänä suomalaiset naiset edelleen kokoontuvat neulomaan sukkia yhdessä ja aloittavat sukkakeräyksiä, johon naiset voivat viedä tai lähettää neulottuja sukkia ja keräyskohteet ovat olleet mm. vanhusten palvelukodit, sairaalan vuodeosastot, pakolaisten keräyspisteet yms.
Kirjassa kerrotaan, kuinka sukkia tehtiin arjessa ja kuinka tärkeää oli saada neulottua sukat omille lapsille, kuten 1920-luvulla eräs 11 lapsen emäntä oli sitä mieltä, että lapsilla oli oltava kolmet sukat samaan aikaan, joten hän neuloi 66 sukkaparia! Sama emäntä oli tehnyt kahdet lapaset jokaiselle lapselle joka syksy. Siihen aikaan emännillä oli kova urakka neulerintamalla, huh huh ja itse en kykenisi samaan neuleurakkaan tai kykenisin, jos vain haluaisin kovasti. Epäilen kuitenkin itseäni.

Sukat elinkeinona -sivuilta lainaan tämän tekstin, koska itse asun Lempäälässä jo vuodesta 2011 ja Lempäälän historia kiinnostaa minua kovasti.
"Lempäälässä katsottiin, että talollisilla ja muillakin paremmin voivilla oli velvollisuus neulottaa talvisin kudinta mäkitupalaisilla ja muilla pihapiirissä olevilla. Työt tehtiin teettäjän langoista, jottei syntynyt epäselvyyttä villan alkuperästä. Mikäli köyhemmällä sattui olemaan villaa ja lankaa myyntisukkiin asti, heräsi naapurstossa epäilys, että villa oli epärehellisin keinoin saatua." 


Sota-ajan ja pula-ajan sivuilta selviää, miten naisille kerrottiin tarkaan, millaisen sukan piti tehdä ja ne neulotut sukat lähetettiin sotarintamalla oleville miehille. Yllätyin sukan pituudesta, koska olin olettanut ihan muuta. Pula-aikana piti olla kekseliäitä vanhojen sukkien suhteen ja millaisia vaatteita niistä vanhoista sukista tehtiin.

Kirjassa kerrotaan, miten erilaiset sukkamallit syntyivät ympäri Suomea ja millaisia värejä valittiin ja mihin tarkoitukseen. Ennen kuin siirrytään sukkaohjeisiin, Tetri opastaa neuletekniikoissa ja myös kirjovirkkauksessa, jota en osaa vieläkään ja en mennyt Lempäälässä järjestettävään kirjovirkkauskurssi-iltaan muutama viikko sitten. Olisi pitänyt mennä, mutta onneksi kirjassa neuvotaan lyhyesti, miten kirjovirkataan. Jos en onnistu tämän ohjeenkaan avulla, lupaan mennä kirjovirkkaus-kurssille täällä Lempäälässä.

Kirjassa on 16 erilaista sukkamallia, joista 10 on kirjoneulesukkia ja kaikki neulemallit sijoittuvat 1800-luvulta 1950-luvun sotien jälkeiseen pula-aikaan. Kirjan sukkamalleihin käytettiin erilaisia lankoja mm. Austermann Step, Pirtin Kehräämön kampalanka ja myös kampavillalanka, Novitan Kotiväki Huvila, Pirkanmaan Kotityö Oy:n Kirjo-Pirkka, Raijan Aitan kerrattu 3-säikeinen aivinalanka (100% pellavaa) ja Novita Nalle.

Aika mielenkiintoinen tietopaketti tämä sukkakirja! Suosittelen!

sisällys

neulova emäntä

sukkakuva

Neulotut säärystimet kesäaikaan
Iittiläiset kohoraitaiset sukat
Korsnäsin raitasukat 
Sotapojan nilkkurit
Tanssivat tytöt
Sota-ajan ja pula-ajan lehtileikkeet

2 kommenttia:

  1. Kirja on varmasti8 hyvä. niin ihania sukkamalleja =))

    VastaaPoista
  2. Ihana kirja ja minä ainakin olen vanhanaikainen ja teen tosi vanhoilla ohjeilla villasukkia.

    VastaaPoista

Kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen.
Kiitos, kun kommentoit.